No niin!!

Tämän olen antanut jo lahjaksi ja mielestäni se oli ihan kelvollinen (siis kehtasi antaa pois ;)) Tämän astian pohjalle on laitettu lasin siruja ennen sen laittamista lasituspolttoon. Uunissa sirut ovat sitten sulaneet tasaiseksi lasimassaksi astian pohjalle.



Tässä on sitten se Melkein Täydellinen Potti!!! Tai ainakin tää on paras mitä tähän mennessä on tullut uunista ulos. Väri tässä on todellakin täydellinen! En ole ennen enkä jälkeen saanut tulemaan näin punaista astiaa.

Vielä on jäljellä yksi keramiikkakerta ennen joulua. Joitakin joululahjoja on saatu syntymään ja osa jää kotiin omaksi iloksi. Pääosin olen ollut todella tyytyväinen aikaansaannoksiini, vaikka täytyy sanoa että siellä on monta muuta todella taitavaa tekijää!!!! Toivon vielä jokupäivä olevani yhtä taitava!

Iloista Joulun odotusta!

Oi ja voi!

Taas on kulunut yli kuukausi viime postauksesta! Voi minua saamatonta ja laiskaa ihmistä ;). Edelleen olen savitöiden lumoissa! joka viikko olen ahkerasti käynyt tekemässä purkkia ja purnukkaa, vielä ei ole sitä "täydellistä" esinettä tehty, ei edes vahingossa. Kyllä se vaatii todella paljon ennenkun se savi alkaa tuntumaan käsissä tutulta. Onneksi vain yksi työ on mennyt rikki, tietenkin sen "täydellisen" sattuessa kohdalle, se ei pääse uunista ulos ehjänä......;) Keskiviikko on todellakin mun viikon kohokohta! Minä odotan keramiikkakurssiani kun lapset karkkipäivää. Ja se porukkakin on todella mukavaa.

UUSI HARRASTUS

Taas on löytynyt uusi hurahtamisen aihe!!!! Eilen aloitin kansalaisopistossa keramiikan alkeet-kurssin ja heti ensimmäisen kerran jälkeen oon ihan intona!!!! Ystävät hyvät, siis tiedossa itsetehtyjä joululahjoja! Kurssilla oli paljon sellaisia ihmisiä jotka olivat jo jopa muutaman vuoden tehneet savitöitä, mutta ei se menoa haittaa, vaan päinvastoin. Heiltä saa ihania ideoita ja paljon todella hyviä neuvoja, miten ei kannata tehdä. Tämä harrastus on ihana tällä hetkellä, mutta pahoin pelkään että se on ohimenevää, niinkuin moni muukin käsillätekemisen kokeiluni. Ehkä minusta on vaan kiva oppia tekemään käsilläni kaikenlaista ja sitten kun tiedän miten asiat tehdään niin sen voikin sitten lopettaa ja sanoa niinkuin lapseni; "en mä enää viitti, mä osaan sen jo." ;-)
Onneksi käsityö-harrastus on säilynyt jo monta vuotta. Tykkään edelleen kutoa ja virkata. Nytkin harmittaa ettei kaikelle näpertämiselle ole tarpeeksi aikaa, kun pitää laittaa ruokaa, siivota, liikkua jne. Mutta eiköhän se tästä tasoitu kun syksy pääsee kunnolla käyntiin.

Tässä kuvia Lappeenrannan hiekkalinnasta. Joka vuosi se ilahduttaa lapsia olemassa olollaan. Se on ihana muisto kesälomasta. Toivottavasti se jää omille lapsille sellaiseksi muistoksi, että "ai kun oli ihanaa kun sillon oli se hiekkalinna juttukin". Omista lapsuuden kesistä Lappeenrannassa muistan uimareissut, satamatorin,Centrumin, "Vedyt ja Atomit"(lihapiirakat joita myydään vain Lappeenrannassa ja joissa on sisällä keitetty kananmuna ja kinkku tai jompakumpa).

Lomaltapaluu löpinöitä

Sinne se neljä viikkoa sitten hujahti!!! Mutta kyllä tuli paljon tehtyäkin loman aikana. Helsingissä käytiin Korkeasaaressa ja lapset viihtyivät siellä oikein mukavasti. Harmi että kahdesta Hesa-päivästä toinen meni pelkästään sisätiloissa....... Muuten loma meni mukavasti. Se on hyvä ettei tee kovin paljon suunnitelmia, vaikka lomaa olisikin neljä viikkoa, meilläkin jäi Savonlinna käymättä suunnitelluista kohteista. Mutta tietenkin käytiin montakin kertaa Mikkelissä ja Lappeenrannassa. Täytyy sanoa etten odottanut lomalta paljon, mutta sain kylläkin! Oma mieli lepää siinä ettei tarvitse "räyhätä" lapsille jokaisesta asiasta. Meillä oli siis todella rento ja leppoinen loma! maalasin muutaman ikkunan puitteet, valitettavasti sadepäivien takia koko urakka ei tullut valmiiksi, toivottavasti pappa jatkaa siitä mihin jäin..... Kokonaisuuden voisi ynnätä niin, että loma oli onnistunut, hankittiin ihania uusia kokemuksia ja elämyksiä, nautittiin vanhoista, tavattiin ystäviä, saatiin muutama kesäkilo...ja siitä se syksy ja arki sitten alkaakin =)

Lomalle lähdön odottelua!

Otsikkokin sen jo kertoo. Loman alkuun tällä hetkellä noin neljä tuntia! Olen ihan täpinöissäni! Elämän ensimmäinen neljän viikon kesäloma! Odotusta tulvillaan. Varmaankin koko loma itä-Suomessa. Reissu Helsinkiin, reissu Savonlinnaan, oleilua, löhöilyä, shoppailua, nauttimista Suomen ihanasta kesästä (satoi tai paistoi) ja mahdollisesti erään ystävän vierailu mökillä. Siinä ne suunnitelmat lomalle. Ihanaa kun ei ole kiirettä mihinkään ja saa olla rakkaalla mökillä pidempään kuin koskaan ennen aikuisiällä! Lapsuuden kesiin kuului mökkeily, koko kesän. Koulun loputtua meidät lapset raijattiin mummin ja papan hoiviin mökille, siihen aikaan kun kesät oli kuumia, eikä satanut ollenkaan ;). Tietenkin siellä joutui jotain töitäkin tekemään, mutta oli se ihanaa lomailua. Omat lapset on myös saanut kokea oman mummin ja papan kanssa lomailua, ei koko kesää mutta osan siitä. Ihanaa katsella vierestä miten jo omat kesälomatottumukset siirtyy omiin lapsiin.
Täytyy sitä lomalla olla jotain tekemistä, varmaan pieni määrä helmiä lähtee mukaan ja koukut, puikot ja lankaa. Näistähän se loma koostuu, saa tehdä mitä haluaa...=)

Juhannuksen viettoon!

Oranssista Nalle-langasta tehty hihatin on päätelyitä vaille valmis! Eikä todellakaan ole enää huvittavaa se että sen on neulonut villalangasta ;). Kyllä tänä juhannuksena tarvitaan villasukkia vaikkakin juhannus vietetään kaupungissa! Ja todella hyvään käyttöön ja todelliseen testiin pääsee myös hihatin. Onnellinen olen sentään siitä että aurinko sentään paistaa. Koruilut on edelleen toisella sijalla väkerryksissä, ystävät kyllä tilasivat "kimppakorut". Sellaiset varmaankin täytyy tehdä elokuuhun mennessä. Hihattimen jälkeen olen tehnyt muutaman virkkauksen sisustustarpeisiin. Ja seuraavaksi voisin virkkailemaan tossuja pojan kummitädille. Nyt vielä viimeiset työt ennen juhannuksen viettoon lähtöä.


Hyvää Juhannusta!

Tauko koruilusta

Nyt tuli ihan pakkotauko koruilusta! Tai ainakin joutuu opettelemaan uudelleen koko jutun. Mä meinaan rupesin turhamaiseksi ja otatin itselleni rakennekynnet! Tai jos ihan rehellisiä ollaan sain kyseiset kynnet lahjaksi. Tässä joutuu opettelemaan uudelleen aika monta juttua ja näin alkuun tietenkin varomaankin näitä kynsiä. Ei niin etteikö mulla olis ollut itsellänikin joskus pitkät kynnet, mutta kyllä nää on ihan eriluokkaa.....
Mutta ei se mitään vaikka noi korut nyt jääkin vähäks aikaa taka-alalle. Mä sain taas eilen sellasen kutomispureman =). Näin jossain sellasen todella kivannäköisen hihattimen ja siitä sitten innostuin itsekin. Hihatin täytyy saada ja hetimiten!!! Kotona lankavalikoima oli aikas huono, joten hihatinta alettiin tekemään oranssista nalle-langasta! (ei välttämättä ihan tollanen kesäinen lanka, mut jos se ei vaikka valmistukaan kun syksyllä, niin sitten on hyvän paksunen ja värinen lanka!)

Muutot on nyt muuteltu!

Käsillä tekemistä en vieläkää kirjoita, kun ei ole mitään kirjoitettavaa....Muutto on todellakin vienyt kaiken aikani viiimeisinä viikkoina. Nyt tavarat on uudessa kodissa ja vanhaa kotia on aikaa siiivota vielä tämä viikko loppuun. Kyllä sitä labyrinttiä kestikin jo jonkun aikaa! Tavarat ovat vielä aivan levällään ympäriinsä ja yrittävät epätoivoissaan etsiä paikkaansa. Osa tavaroista tulee jäämään siihen paikkaan mihin ne on sisäääntultaessa laitettu. On se metka homma miten jonkun esineen tai huonekalun paikka vaan on ensisilmäyksellä se oikea.

Kova olisi intoa käyttää koruilukurssilla oppimia taitoja ja väkerrellä kaikenkaltaisia koruja. Mutta tarvitaan hieman investointeja ja Appiukon hienoista avustusta, jotta päästään veivaamaan ja sahaamaan :). Nyt tyydyn katselemaan muiden ihania tekeleitä täällä nettimaailmassa ja jossain välissä kaivelen esiin helmilaatikkoni ja ihailen ja hipelöin ihanaisia helmiäni.

Korukursseilemaan

Ensi viikonloppuna on minulla edessä korukurssi! Oikeammin sanottuna hopeaketjukurssi. Koruja tehdään hopealangasta ja kuparilangasta. Mä ajattelin aloittaa kuparilangasta ja sitten siirtyä hopeiseen kun taidot antaa myöden. Oon todella innoissani!!!! Helmistä oon myös tehnyt koruja ja ottanut niistä jopa kuvia, mutta tuntuu siltä että kamera ja kone eivät oikein ota kohdatakseen....Niin ja onhan tässä keväässä kaikenlaista mukavaa hässäkkää luvassa, kun pitäsi tuota kotiakin siirtää toiseen osoitteeseen. Mutta siitä sitten ehkä lähempänä ja paremmalla ajalla. Nyt elämän täyttävät muuttolaatikot ja koruilut!!

KuviA

Kuvia uudesta villityksestä

Tästä kaikki alkoi. Vaalean turkooseja lasihelmiä 8 mm halkaisijaltaan. Ensimmäiseen työhöni olen todella tyytyväinen

Helmeilyä!

Nyt ollaan päästy alkuun helmeilyssä. Tavaraa tilattu ja se saapunut mukavasti perille. Valinnanvaraa oli niin valtavasti että meinasin aivan uppoutua nettikauppojen ihmeelliseen maailmaan. Rahaa meni niin "pieniin tarpeisiin" valtavasti ja mähän en päässyt edes alkuun ;). Huomasin meinaan tehdessäni ensimmäisiä helmiä, ettei ne riitä alkuunkaan ja jotain juttuja olin tilannut ihan liian vähän. No mutta tässä sitä nyt sitten opetellaan ja harjoitellaan kaikenlaisten helmien tekoa.

Höyrähdys!

Nyt se sitten taas kerran tapahtui!!! Mä olen höyrähtänyt ihan totaalisesti!!!! En ole päässyt tekemään ollenkaan, mutta vieraillut muiden blogeissa ja päättänyt sitten aloittaa kun "alkutilpehöörit" on hankittu! Mähän puhun tottakai helmeilystä!!!! siis nyt on ruvettava pikapikaa tilaamaan helmiä ja lukkoja ja nauhoja ja kaikkea muuta todella tarpeellista, että voi ruveta tekemään helmiä!!!
Tässähän on sellainen juttu vielä, että mä en ole voinut SIETÄÄ mitään enkä minkäänlaista pientä räpellystä ja piperrystä (siis en ole tykännyt mistään ihmeen helmikoruista tai mistään muustakaan hörhellystilpehööristä). Oonkohan mä tulossa vanhaks.............

Kevätväsymys

Mulle on tainnut tulla kevätväsymys käsitöiden ja näpertelyn suhteen. En saa oikeen mitään aikaan ja uudessa Novitan lehdessäkään ei ollut mitään, että lehteä olis kannattanut ostaa.... Siis selvä käsillätekemisen-plääh. Viimeisten kirjoitusten jälkeen on kyllä valmistunut yksinäiselle sukalle pari, mutta päättelemättä vielä. Ja muutama tiskirätti täytyi tehdä tarpeeseen, mutta siinä kaikki.
Ehkäpä tätä postausten väliä tulee pidentämään myös se, että kotona oleva tietokoneemme sanoi sopimuksensa irti, nyt ollaan vaan töissä olevan koneen varassa. No onneksi Poika sai itselleen tekemistä kun sai rauhassa purkaa koneen ja selvittää mitä se oli syönyt (siis sen jälkeen kun oli todettu ettei siitä konetta saa vaikka veisi minkälaiselle Gurulle tahansa). Nyt on äkkiä löydettävä jostain Hyvä ja Halpa kone...... No valitettavasti meidän rahallisessa tilanteessa riittää että on tarpeeksi halpa ;)

Näpertelyä

Tällaisia juttuja on tänään näperrelty. Ihan kiva välillä saada aikaiseksi jotain nopeasti ja helpolla. Ihan tyytyväinen olen saavutuksiini. Valitettavasti pariton sukka odottaa edelleen paria ja tyttären sukat odottavat päättelyä. Inspiraatiota odotellessa....

Uutta viikonloppua jo odotellessa

Nyt on sattunut jotain perin kummallista. En ole koskenut puikkoihin koko viikkoon!!! Onkohan kyllästys iskenyt? Yksi yksinäinen villasukka odottelee itselleen paria. Tänään olisi sellainen aika että vois "pakottaa" itsensä tekemään yksinäiselle sudelle parin. Tilanne kyllä on oikeastaan niin että taitaa mun olla aika siirtyä kutomuksista vähäks aikaa näpertelyn pariin. Tuntuu olevan todella vaikeaa kerran tarttua niihin puikkoihin, niin eihän sitä väkisin sitten.
Viime viikonlopusta. Se meni ihan mukavasti. Lapset olivat tyytyväisiä kun saivat olla mökillä ja vanhemmat saivat nauttia hyvää ruokaa ja toistensa seuraa. Toivottavasti tulevasta viikonlopusta tulee yhtä mukava. Täytyy keksiä jotain kivaa koko perheelle sunnuntaiksi. Mitä se on en tiedä vielä, mutta onhan tässä aikaa vielä muutama päivä miettiä.

Ihana viikonloppu!

Tällaisia väkerryksiä on nyt tehty. Ihan hurahdin ja tein samalla kolme kappaletta. Ehkäpä pitäisi jatkojalostaa ja alkaa tekemään niistä oikein koruja. Kaulakoruja, rintakoruja ja vaikka sormuksia... No sormuksiin täytyy tehdä hiukan pienempiä. Kunhan nyt innostus kestäisi ja olisi jostain sitä ylimääräistä aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Tänään on kiva päivä. Lapset viedään mökkeilemään isovanhempien kanssa ja saamme Miehen kanssa viettää aikaa kahden. En muista milloin on viimeksi ollut tällainen tilanne... Ehkä ulos syömään ja sitten myös jotain muuta mukavaa. Ilta saa näyttää.

Lomat on nyt sitten lomailtu!

Kerrassaan nautittava loma oli! Oli pakkasta ja oli lunta. Oli aurinkoa ja oli mukavaa seuraa. Näin rannikkokaupungissa asuvasta lumen määrä oli valtava ja tuuli olematon. Ihanaa kun saa vain olemisesta, kävelemisestä, hiihtämisestä, luistelemisesta ja laavureissusta noin ihanan loman aikaiseksi. Mutta täytyy myöntää että kotiinkin oli kiva palata, kun mies täällä oli yksikseen ollut. Kyseinen mökki on minulle aina ollut todellinen henkireikä. Olen jo lapsesta saakka viettänyt kesäni siellä ja nyt aikuisiällä on ollut pitkiä välejä kun ei ole päässyt käymään siellä saati sitten olemaan. Mutta onneksi se on korjaantunut viimeisen puolen vuoden aikana. Olen kerennyt käymään peräti 3 kertaa!!! Tietenkin eksotiikkaa lisää se ettei sinne lähdetä vaan käymäsemään....Ajomatkaa kertyy pysähtymisistä riippuen kuusi tuntia.
No mutta itse lomaan. Lapset olivat innoissaan ja todella kiltisti koko reissun ajan. Nauttivat olostaan. Minä, ulkoilun lisäksi, luin kirjan ja kudoin villasukat, pipon ja lapaset. Ja toisia sukkia aloitin. Harjoittelinmyös valokuvaamaan...No todellakin vain harjoittelin. Ehkäpä otoksia saatte katsella myöhemmin...

Saamaton Sandra

Siis tyttären sukat eivät ota valmistuakseen, ei edes ensimmäinen ole valmis. Olo on ollut aikas väsynyt. Pää on täyttynyt tavarasta ajan saatossa ja nyt rupeaa tila loppumaan... Mutta nyt alkaa helpottamaan, edes pikkasen. Ja sukkaakin on jo neulottu tänäänkin. Resoria vaille valmis, siis ensimmäinen. Täytyy tsempata sen kanssa!
Kamerakin tuli jo huollosta. Alkaa tulee sellainen olo et mun on turha lähetellä noita elektroonisia laitteita yhtään mihinkään huoltoon. Eihän niissä ole koskaan kerran mitään vikaa ;). Siis kamerassa ei ollut mitään vikaa.... Ei se siis pura akkuja käytön aikana.... Että silleen. Alkaa tuntua siltä ettei niissä laitteissa ole koskaan mitään vikaa. Muistan jo lapsuudesta sen ettei mun sanomisia aina uskottu. Isä ei joskus uskonut että mun fillarissa ei toimi kaikki vaihteet. Eikä hän sitä myöskään myöntänyt myöhemminkään. (MINÄ TIEDÄN OLLEENI OIKEASSA! ;) )
Nyt viikonlopun viettoon. Imuri esiin ja pesukone pyörimään. Sitten iltapäivällä ravintolaan syömään perheen kanssa! Ja tietenkin illalla saunaan. Poika lupasi ottaa ankan ja sammakon mukaan.

Kameratonta elämää

Jo otsikko sen kertoo. Vaikken ole mikään himo kuvaaja, mutta kun kamera lähti huoltoon niin jo sille olis todella paljon käyttöä! Ulkoa saisi ihania kuvia ja olisi noita käsitöitä mitä pitäisi kuvailla jne. Sama se kai on muidenkin asioiden kanssa. Jos jotain ei ole niin kyllä sitä silloin kaipaa todella....
Sitten käsitöihin. Tytär saa samanlaiset sukat kun itselleni kudoin. ( siis samalla metodilla tehdyt muuten erilaiset;) ) Kapearaitaiset ylipolvensukat, lankana vaaleanvihreä ja valkoinen Nalle-lanka. Kyllä on into kova kutomiseen kun ei ole viikkoon saanut otettua puikkoja käsiinsä (sen verran tuo sairastelu vei voimia minultakin). Ja sitten on tietenkin se toinen sivuoire, kun on pitkään kutomatta niin oikea ranne ja erityisesti etusormi alkaa vihottelemaan. Eikä asiaa auta ollenkaan se että tekee töitä tietokoneen ääressä. Mutta mitä sitä nyt ei harrastuksensa vuoksi kärsisi.

Sitten voisin napsaista tuolla muualla Blogeissa kiertävän kuvajutun tähän. Siis neljännen kansion neljäs kuva.



Kuva on otettu Ruissalon kasvititeteellisestä puutarhasta pari vuotta sitten. Mies oli juoksemassa Ruissalossa ja me lasten kanssa, ja heidän tätinsä, kävimme katsastamassa tuon Kasvitieteellisen puutarhan. Mä en itse ole kovin innostunut oikein mistään kasveista, mutta täytyy sanoa että paikka teki kyllä vaikutuksen.

Niiskutusta ja päänsärkyä

Sellaista se nyt on. Perhe Taudin vaivaamana kotona. Minä töissä. Mieluusti olisin kotona sohvalla peitonalla. Kurjaa. No ei parane valittaa, voisivat ne asiat huonomminkin olla. Ja onhan tänään tapahtunut sentään jotain mukavaakin. Tänne mennään kesäkuussa kuuntelemaan Tätä. Ihanaa, ilta kahden (no onhan siellä muutama muukin;) ) Miehen kanssa. Odotan oiken innolla.
Sitten käsitöihin. Sain valmiiksi sukkani ja olen todella tyytyväinen tulokseen.



Ja sain eilen kudottua myös tiskirättejä siitä Novitan uudesta Luxus Puuvillasta. Oli muuten todella ihanaista lankaa. Niin kaunista jälkeä tuli että. Mitähän siitä nyt kokeilun jälkeen oikein rupeaisi tekemään......

Lunta!

Aamulla oli ihana tulla töihin kun ulkona oli oikein postikorttimaisema! Tai kotoa lähtö ei ollut ihan kivaa. Tauti on kaatanut Tyttären petiin. Kuumeinen ja pahoinvoiva tytär jäi kotiin kun muut lähtivät aherruksiinsa. Tuntui kurjalta jättää hänet sinne yksin. Päivän aikaan on soiteltu ja hänen olonsa on jo hiukan kohentunut aamuista. Kyllä se vaan tuntuu pahalta kun oma lapsi sairastaa, vaikka olisi kuinka iso hyvänsä.
Villasukista toinen on jo valmis ja olen kutakuinkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ihan omasta päästä sen teinkin.( Ullassa tais olla ohje siihen kärjestä aloittamiseen, mutta muuten) Toinenkin on jo levennyksien kohdalla menossa. Kuvia laitan kunhan saan toisenkin sukan valmiiksi ja pääteltyä ja muutenkin sukat kuosiinsa. Mutta kysymys kuuluukin mitä tehdä näiden sukkien jälkeen? Tuntuu ettei löydy mitään muka hyviä ohjeita tai sitten ei vaan kiinnosta. Oliskohan kyseessä jonkunlainen neuleähky? Mieli tekisi kyllä tehdä, muttei löydy mieleistä aihetta....

Kylmää

Viikonloppu onnellisesti ohitse ja taas palattu sorvin ääreen... Taitaapi olla aikas kliseinen lausahdus. No sunnuntaina oltiin sitten turnauksessa. Oli todella eksoottinen kokemus. Hallista, joka on koulun liikuntasali, oli laitettu lämmitys pois päältä (kuulemma ihan yleinen käytäntö kyseisessä paikassa). Siinä tytöt sitten yrittää pelata sortseissa ja palelevat ja äidit istuu salin reunalla takint päällä ja palelevat. Mä olin niin umpijäässä vielä illallakin ettei edes kuuma suihku saanut mua lämpeneen. Mutta muuten turnaus meni loistavasti!
Eilen illalla yritin keksiä itselleni jotain käsityötä, kun kesken eräiset eivät oikein maistu. Päätin aloittaa elämäni toista kertaa villasukat kärjestä tehden. Mä olin ihan haltioissani ja en meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Todella tyytyväinen olen siihen että, Minä, ihminen joka kutoo todella löysää, saan varmaankin elämäni ensimmäisen kerran itselleni ihan itse tehdyt villasukat jotka eivät pyöri jalassa. Ja tässä vaiheessa usko on niin luja että meinaan tehdä niistä vielä polvimittaiset sukat! No saattaa olla että taidot palauttaa mut maan pinnalle viimeistään pohjelevennysten ja kavennusten kohdalla. Tai sit ainakin siinä vaiheessa kun pitäisi olla kaksi samanlaista sukkaa....;)

viikonlopun viettoon!!

Hoh hoijaa on se vaan ihana kun on viikonloppu! Tössä kyllä tänään näki että on perjantai. Koneet oli hitaita ja muutakin vastoinkäymistä tuli. Nyt istahdin koneelle ja ajattelin kirjoittaa jotain. Puhelin meni siis korjaukseen ja kestään jotain viikosta kahteen...Enää ei sapeta niin paljon kun alkuviikolla ;). Huominen päivä menee ihan olessa ja ehkä vähän pyykkiä pestessä. Sunnuntaina sitten lähdetään koko porukka Tyttären turnaukseen entiseen kotikaupunkiin. Käsitöitä olen tehnyt aina muutaman kerroksen ktomalla, pakkaa toi oikean käden "hiirikäsi" vaivaamaan. Mutta hiljaa hyvää tulee.
Eilen ostin uusimman Novitan lehden. Täytyy sanoa et kyllä oli hiukan pettymys. En mielestäni löytänyt ensi lukemalla mitään toteuttamisen arvoista. Mutta täytyy ahkerast vaan selailla. Löytyi siitä lehdestä jotain ihanaa. Ne uudet Puuvillaiset ja puuvillasekoite langat! Sanoin eilen lapsille et todella syötävännäköisiä! Poika siinä sitten viisasteli ettei niitä nyt syödä voi;).

Puhelimista riesaa!!!!

Nyt ei tule tekstiä mistään ihanasta. Valitan. Perheessä oli kaksi uutta puhelinta (siis ostettu vajaan kahden kuukauden sisällä). Ja tällähetkellä niistä kumpikaan ei ole käyttökelpoinen! Tyttären syntymäpäivälahjaksi saama puhelin on jossain pulkkamäen tienoilla, ellei joku ohikulkija ole sitä itselleen hamunnut. Ja toinen, siis minun teki aamulla tenän eikä mennyt edes päälle! Siis oli yön aikana sammunut eikä antanut mitään elonmerkkiä aamulla. Onneksi sisäinen kello herätti.... Sapettaa. Onneksi jälkimmäinen saadaa (toivottavasti) kuntoon mitä pikimmiten tai edes kohtuu kapula tilalle korjauksen ajaksi. Siis sapettaa koko päivä! Tai vaikka viikko!

Lisää vanhoja töitä

Tässä mun Ystävälle tekemät villasukat.Ihan on perus sukka johon oon laittanut taakse tollasen palmikkokuvion, lankana olen käyttänyt Novitan 7 veljestä ja puikkoina varmaankin numeron 3 tavallisia sukkiksia. Kuvio on otettu Garnstudio sivulta olevasta sukasta. Pitäisi tehdä noi sukatkin, on sen verran hyvännäköiset! Musta oli todella ihanaa tehdä ystävälleni sukat, vein ne joulunpyhinä hänelle kun käytiin kylässä. Taisivat lämmittäää hänen jalkojaan (asuvat vanhassa puutalossa) ja myös mieltä. Ystäväni on ollut todella tärkeä vuosien varrella, niin ylä- kuin alamäissä. Kiitos!

Joulun lahjuksia ja höpinää saunasta

Tällaiset pesukintaat tein joululahjoiksi äidille ja iskälle sekä anopille ja appiukolle. Ollaan monena vuonna annettu jatain ns. hemmottelulahjoja ja yleensä sellaisia mitkä liittyy saunaan tai saunomiseen. Sehän on sellainen suomalaisten pyhättö se sauna. Ja kyllä ainakin mun mielestäni se on juuri sellainen. Ja varsinkin nyt kun asuu kerrostalossa ja saunavuoro on vain lauantaisin, niin siitä kerrasta osaa nauttia. Vaikka sauna itsessään ei kovin kummoinen ole ja löylytkin vähän mitä sattuu... Lapsille siitä muodostuu ihana muisto ja se että vietetään lauantai-illat saman kaavan mukaan antaa myös niitä muistoja ja tiettyä perusturvallisuutta. Omasta lapsuudesta muistan myös samanlaiset lauantait. Sauna kerrostalon saunassa ja lauantai-illan televisio-ohjelmat saunan jälkeen. Kyllä se mulle ainakin on tuonut todella hyviä muistoja.

Tässä on viimeisin tekele. Oranssista Novitan Florica-langasta tehty säärystin. Ohje oli joku Novitan villasukka, mutta jätin vaan terän pois ja lisäsin pituutta.( en löytänyt sitä ohjetta netistä vaikka yritinkin etsiä) Florricasta on tullut mun mielessä aika ihana lanka. Ensin en saanut siihen mitään otetta ja jälki oli todella epätasaista (oon tehnyt keltaisesta Floricasta yhdet palmikkosukat), mutta vaihdoin vaan tarpeksi pieniin puikkoihin ja kaipa siinä uli sitä tottumustakin mukaan kun työt alkoi luistaa paremmin. Nyt puikoilla on Samasta oranssista langasta huivin-tekele. En vaan ole ihan varma tuleeko huivista hyvä vai mahtaako käpertyä pahasti kun pääsen kutomisessa vauhtiin. Mutta siitä sitten myöhemmin....

Valmista sukkaa pukkaa

Tältä näyttävät uusimmat sukkani. Vähän modasin tota kantapäätä erilaiseksi siitä mitä oon ennen tehnyt. Oon vielä kyllä todella noviisi, kun en oo vieläkään saanut sukkia sopivaks. Saattaa tietty johtua siitä et käsiala on todella löysää ja on tottunut äipän tiukalla käsialalla tehtyihin juttuihin. Oonhan mä kutonut koko pienen ikäni, siitä saakka kun mummini opetti vasenkätiselle kutomisen oikeakätisesti. Saattoi olla vuosi 84 tai jossain siinä mailla. Monta vuotta meni siinä kun kudoin syksyn tullessa sellaisia lörppäsukkia itselleni ja miehelle. Viime keväänä mä sain jonkunlaisen neulekärpäsen pureman ja rupesin seurailee netissä näitä neuleblogeja ja ihastelin siellä niitä todella ihania luomuksia mitä ihmiset oli saanut aikaiseksi. Ja siitä lähti mun innostus kutomiseen ja virkkaamiseen uudelleen. Ja kaikenlaista pientä oon siitä saakka näperrelly, toivoen että jonain päivänä saattais itse saada aikaseks vaikka jonkun villapaidan..... No otetaan ihan rauhallisesti ja opetellaan vaan ensin näitä perusasioita. ;)

Uutta Vuotta!

Odotan oikein innolla keskiviikkoa! Silloin alkaa tavallinen arki. Lapset kouluun ja muutenkin homma alkaa pyörimään. Näistä pyhistä on mennyt ihan vallan päivistä sekaisin!
Eilen oltiin mökkeilemässä anopin ja apen mökillä. Ihanaa oli kun oli lunta ja pakkasta. Lapset nauttivat ulkoilusta ja mäenlaskusta. Poika sai kyllä muutaman todellisen raivarin siellä, ettei taida mummu ja taata vähän aikaan kaipailla...
Eihän sille mitään lapsi itse voi kun ei aivan "normaali" ole. Tuntuu olevan muille hieman ymmärtämistä siinä vaikka kuinka yrität selittää asiaa. Onneksi oma äitini on ottanut asioista selvää ja osaa jo vähän suhtauta asiaan. Eikä se tietenkään oikeuta sellaiseen käytökseen lapsellakaan vaikkei ihan terve käyttäytymiseltään ole. No se siitä.
Viikonlopun aikana sain tehtyä itselleni kotisukat. Muille olin tehnyt joulua ennen sukkia paitsi itselleni. Ihan Novitan seitsemää veljestä ja harmaana.Plain and simple. Siinä minun mottoni. Olisin voinut jotain palmikkoa varteen laittaa tai päälle menemään, mutta halusin saada sukat mahdollisiman nopeasti valmiiksi ja kääyttöön. Nyt vielä kun osais laittaa tänne niitä kuvia niin hyvä olisi....

No niin tulihan se kuva sinne... Ei kylläkään kuvaa vielä sukista vaan heijastimista joita olen tehnyt syksyn aikana. Ohjeet osittain sovellettu ja osittain apinoitu joistakin blogeista. Muistaakseni Vilmalla ainakin oli tuollaisia omassa Blogissaan.