Ihana viikonloppu!

Tällaisia väkerryksiä on nyt tehty. Ihan hurahdin ja tein samalla kolme kappaletta. Ehkäpä pitäisi jatkojalostaa ja alkaa tekemään niistä oikein koruja. Kaulakoruja, rintakoruja ja vaikka sormuksia... No sormuksiin täytyy tehdä hiukan pienempiä. Kunhan nyt innostus kestäisi ja olisi jostain sitä ylimääräistä aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Tänään on kiva päivä. Lapset viedään mökkeilemään isovanhempien kanssa ja saamme Miehen kanssa viettää aikaa kahden. En muista milloin on viimeksi ollut tällainen tilanne... Ehkä ulos syömään ja sitten myös jotain muuta mukavaa. Ilta saa näyttää.

Lomat on nyt sitten lomailtu!

Kerrassaan nautittava loma oli! Oli pakkasta ja oli lunta. Oli aurinkoa ja oli mukavaa seuraa. Näin rannikkokaupungissa asuvasta lumen määrä oli valtava ja tuuli olematon. Ihanaa kun saa vain olemisesta, kävelemisestä, hiihtämisestä, luistelemisesta ja laavureissusta noin ihanan loman aikaiseksi. Mutta täytyy myöntää että kotiinkin oli kiva palata, kun mies täällä oli yksikseen ollut. Kyseinen mökki on minulle aina ollut todellinen henkireikä. Olen jo lapsesta saakka viettänyt kesäni siellä ja nyt aikuisiällä on ollut pitkiä välejä kun ei ole päässyt käymään siellä saati sitten olemaan. Mutta onneksi se on korjaantunut viimeisen puolen vuoden aikana. Olen kerennyt käymään peräti 3 kertaa!!! Tietenkin eksotiikkaa lisää se ettei sinne lähdetä vaan käymäsemään....Ajomatkaa kertyy pysähtymisistä riippuen kuusi tuntia.
No mutta itse lomaan. Lapset olivat innoissaan ja todella kiltisti koko reissun ajan. Nauttivat olostaan. Minä, ulkoilun lisäksi, luin kirjan ja kudoin villasukat, pipon ja lapaset. Ja toisia sukkia aloitin. Harjoittelinmyös valokuvaamaan...No todellakin vain harjoittelin. Ehkäpä otoksia saatte katsella myöhemmin...

Saamaton Sandra

Siis tyttären sukat eivät ota valmistuakseen, ei edes ensimmäinen ole valmis. Olo on ollut aikas väsynyt. Pää on täyttynyt tavarasta ajan saatossa ja nyt rupeaa tila loppumaan... Mutta nyt alkaa helpottamaan, edes pikkasen. Ja sukkaakin on jo neulottu tänäänkin. Resoria vaille valmis, siis ensimmäinen. Täytyy tsempata sen kanssa!
Kamerakin tuli jo huollosta. Alkaa tulee sellainen olo et mun on turha lähetellä noita elektroonisia laitteita yhtään mihinkään huoltoon. Eihän niissä ole koskaan kerran mitään vikaa ;). Siis kamerassa ei ollut mitään vikaa.... Ei se siis pura akkuja käytön aikana.... Että silleen. Alkaa tuntua siltä ettei niissä laitteissa ole koskaan mitään vikaa. Muistan jo lapsuudesta sen ettei mun sanomisia aina uskottu. Isä ei joskus uskonut että mun fillarissa ei toimi kaikki vaihteet. Eikä hän sitä myöskään myöntänyt myöhemminkään. (MINÄ TIEDÄN OLLEENI OIKEASSA! ;) )
Nyt viikonlopun viettoon. Imuri esiin ja pesukone pyörimään. Sitten iltapäivällä ravintolaan syömään perheen kanssa! Ja tietenkin illalla saunaan. Poika lupasi ottaa ankan ja sammakon mukaan.

Kameratonta elämää

Jo otsikko sen kertoo. Vaikken ole mikään himo kuvaaja, mutta kun kamera lähti huoltoon niin jo sille olis todella paljon käyttöä! Ulkoa saisi ihania kuvia ja olisi noita käsitöitä mitä pitäisi kuvailla jne. Sama se kai on muidenkin asioiden kanssa. Jos jotain ei ole niin kyllä sitä silloin kaipaa todella....
Sitten käsitöihin. Tytär saa samanlaiset sukat kun itselleni kudoin. ( siis samalla metodilla tehdyt muuten erilaiset;) ) Kapearaitaiset ylipolvensukat, lankana vaaleanvihreä ja valkoinen Nalle-lanka. Kyllä on into kova kutomiseen kun ei ole viikkoon saanut otettua puikkoja käsiinsä (sen verran tuo sairastelu vei voimia minultakin). Ja sitten on tietenkin se toinen sivuoire, kun on pitkään kutomatta niin oikea ranne ja erityisesti etusormi alkaa vihottelemaan. Eikä asiaa auta ollenkaan se että tekee töitä tietokoneen ääressä. Mutta mitä sitä nyt ei harrastuksensa vuoksi kärsisi.

Sitten voisin napsaista tuolla muualla Blogeissa kiertävän kuvajutun tähän. Siis neljännen kansion neljäs kuva.



Kuva on otettu Ruissalon kasvititeteellisestä puutarhasta pari vuotta sitten. Mies oli juoksemassa Ruissalossa ja me lasten kanssa, ja heidän tätinsä, kävimme katsastamassa tuon Kasvitieteellisen puutarhan. Mä en itse ole kovin innostunut oikein mistään kasveista, mutta täytyy sanoa että paikka teki kyllä vaikutuksen.